Heti uudelleenvalintansa jälkeen joulukuussa 2006 presidentti Hugo Chávez ilmoitti, että vuoden 1999 perustuslain muuttaminen on hänen jatkokautensa tärkein asia. Vanha perustuslaki oli hänen mukaansa muodostunut kehityksen jarruksi, koska se oli säädetty paljon maltillisemman tilanteen vallitessa – vain vuosi sen jälkeen, kun Chávez oli valittu ensimmäisen kerran Venezuelan presidentiksi. (Wilpert, 2007b.)
Chávez esitteli uudelleenvalintansa jälkeen ”vallankumouksen viisi moottoria”, joiden pohjalta kansanäänestystä varten muotoiltiin seitsemisenkymmentä muutosta. Joukossa oli sekä pieniä korjailuja että suuria periaatteellisia uudistuksia, jotka viitoittaisivat maan tulevaa kehitystä merkittävällä tavalla eteenpäin. (Carlson, 2007.)
Muutosten taustalla oli presidentti Hugo Chávezin ja hänen kannattajiensa pyrkimys jouduttaa bolivaarisen vallankumouksen ja 2000-luvun sosialismin etenemistä Venezuelassa. Äänestyksessä muutokset oli jaettu kahteen osaan, joista molemmista äänestettiin erikseen kyllä tai ei.
Muutosten puolustajien argumentit
Chávez ja hänen kannattajansa pitivät muutoksia välttämättöminä, jotta voitaisiin jatkaa etenemistä kohti ”2000-luvun sosialismia”. Muutokset olisivat mahdollistaneet mm. muiden kuin kapitalistisella pohjalla toimivien tuotantolaitosten perustamisen ja niiden hallinnoinnin yhteisön tarpeista käsin. Näiden uusien tuotantomuotojen yhteyteen olisi niin ikään organisoitu ”kansanvalta” (poder popular, popular power) päätöksenteon uudeksi tasoksi, kansan suoran demokratian foorumiksi. ”Kansanvalta” olisi toiminut vanhojen tasojen – kunnallinen, osavaltiollinen ja kansallinen – rinnalla (art. 136). (Wilpert, 2007a, 2007b.)
Ehdotetut yhteiskunnallis-taloudelliset muutokset olisivat edustaneet syvenevää suuntautumista pois imperialismin otteesta, kohti kansallista suvereniteettia. Samanaikaisesti olisi etäännytty myös puhtaan kapitalistisesta toiminnasta vahvistamalla tuotantotoiminnan demokraattista valvontaa, perustamalla ”sosialistisia” tuotantolaitoksia ja rajoittamalla kapitalistien valtaa. Uuden tyypin tuotantolaitokset olisivat voineet toimia enenevässä määrin yhteisöjen jäsenten valvonnassa ja toimesta, muulla kuin kapitalistisella perustalla.
Maan sisällä työtätekevien valta kapitalisteihin nähden olisi lisääntynyt, ja kansainvälisellä tasolla venezuelalaisten yhtiöiden asema suhteessa ulkomaalaisiin yhtiöihin olisi niin ikään voimistunut.
Pääomavallan rajoittaminen olisi tapahtunut käytännössä esimerkiksi ottamalla tuotantolaitokset valtion haltuun silloin, kun yhtiöiden päätökset käyvät vastoin kansallisia etuja. Muutos olisi mm. antanut perustuslaillisen mahdollisuuden takavarikoida maata ja maataloustuotantoa, jos se on välttämätöntä ruokaturvan ylläpitämiseksi.
Porvariston kampanja muutoksia vastaan
Huolimatta uudistusten moninaisesta luonteesta sekä Venezuelan sisäinen että myös kansainvälinen taantumus pitivät esillä erityisesti vain yhtä uudistusta: presidentin toimikausirajoituksen poistoa. (Carlson, 2007.) Nykyisellään presidentti voidaan Venezuelassa valita vain kahdeksi kuusivuotiskaudeksi.
Toimikausirajoitukset olivat kätevästi henkilöitävissä, ja henkilöinnillä myös pyrittiin luomaan kuvaa diktaattoripyrkimyksistä, joita Chávezilla vihjailtiin olevan.
”Presidentti Hugo Chávez kohtaa vaikeimman vastuksensa vuosikausiin ensi sunnuntaina, kun äänestäjät päättävät hyväksyäkö perustuslain uudistukset, jotka laajentaisivat merkittävästi hänen valtaansa ja mahdollistaisivat hänen asettumisensa uudelleen presidenttiehdokkaaksi vuosikymmeniksi eteenpäin.” (Washington Post, 1.12.2007)
”Tulikivenkatkuisista puheistaan tunnetulle Venezuelan presidentille Hugo Chávezille avautuu mahdollisuus jatkaa maansa johdossa lopun elämäänsä, jos venezuelalaiset äänestävät hänen toiveidensa mukaan sunnuntain kansanäänestyksessä.” (Helsingin sanomat, 29.11.2007).
Nämä piirit jättivät tarkoituksella mainitsematta mm. sen, että tällaiset “huomattavat valtaoikeudet” on myös sellaisten, eräiden tahojen demokraattisina pitämien maiden kuten Ranskan ja Italian presidenteillä. (Wilpert, 2007b.) Mainituissa tapauksissa valtaoikeuksien laajuus ei kuitenkaan ole liiemmin herättänyt tiedotusvälineiden mielenkiintoa.
Jos yllämainitut lähteet turvautuivat suurimmalta osin asioiden valikoivaan esittämiseen, käytettiin Venezuelassa avoimia valheitakin. Ehkä räikein esimerkki oli laajalti luetun Ultimas Noticias -lehden julkaisema kahden sivun ilmoitus, jossa väitettiin, että perustuslain hyväksymisen jälkeen valtio omistaisi kaikki lapset ja että uskonnonvapaus lakkautettaisiin. Oppositio myös levitti väärennettyjä versioita muutettavien artiklojen sisällöstä. (Wilpert, 2008.)
Propagointi muutoksia vastaan oli helppoa, sillä vaikka maan parlamentti on opposition vaaliboikotin takia kokonaan Chávezin kannattajien hallussa, on suurin osa tärkeimmistä tiedotusvälineistä yksityisessä omistuksessa. Tutkimusten mukaan venezuelalainen media on suurimmalta osin Chávezia vastustavaa (Golinger, 2004), vaikka toisaalta porvarilehdistössä levitetäänkin harhakäsitystä ”valtio-ohjatusta mediasta” (esimerkiksi The Economist 4.12.).
Presidentin aseman vahvistaminen uudessa perustuslaissa
Vaikka porvariston kampanja tähtäsikin vain oman valtansa säilyttämiseen, oli heidän propagandansa ytimessä totuuden siemen: uusi perustuslaki olisi todellakin lisännyt presidentin valtaa, ja tästä toimikausirajoituksen lakkauttaminen oli vain yksi tekijä. (Wilpert, 2007b.)
Muita presidentin asemaa vahvistavia muutoksia olisivat olleet mm. keskuspankin päätöksentekoon osallistuminen (nykyisen pankkiautonomian sijaan) sekä lukuisat yhteispäätösmenettelyt parlamentin kanssa. Samoin keskuksen valtaa paikallistasoon nähden olisi lisännyt poikkeustilajulistuksen enimmäispituuden poistaminen sekä valtuudet muutella kuntien rajoja tarkoituksenmukaisemmiksi koko kansakunnan kannalta. Tämä jälkimmäinen oikeus oli aikaisemmin vain paikallistasolla.
Nämä ovat vakavasti otettavia kysymyksiä, joita ei voida kuitata vain sillä, että koska porvaristo niitä vastustaa, on vallankumousvoimien nieltävä ne sellaisenaan. Porvaristolla ei tietenkään ole mitään ongelmaa tukea ”vahvaa presidenttiä” silloin, kun tämä työskentelee pääoman hyväksi – ja työtätekevilläkin on vähemmän syytä pelkoon silloin, kun vahva presidentti toimii heidän hyväkseen, imperialismia ja kapitalisteja vastaan.
Mutta vahvan presidentin valta ei ole työväen valtaa, kun valtaa työtätekevien hyväksi käyttää merkittävässä määrin jokin heidän yläpuolellaan oleva taho – kuten juuri presidentti. Pitemmällä aikavälillä tällainen asetelma ei ole kestävä.
Presidentin valta, ja nimenomaan presidentti Chávezin valta – joka nykyisellään toimii kansallisen itsemääräämisen syventämisen ja työtätekevien hyväksi – on kuitenkin myös ilmausta siitä, että kumousprosessi ei toistaiseksi ole onnistunut laajentamaan pohjaansa kylliksi voidakseen toimia omalta perustaltaan. Samaa tilannetta – liikkeen järjestäytymisen heikkoutta – heijastelee myös kansanäänestyksen tulos.
Perustuslain tärkeimmät muutosesitykset
Ensimmäinen muutoskokonaisuus (osa A)
Osasto III. Kansalaisten oikeudet ja velvollisuudet. Luottamusasemiin valittavien ehdokkaiden sukupuolikiintiöt (art. 67), kansanvallan neuvostojen luominen (art. 70), sosiaaliturvarahasto itsensä työllistäneille (art. 87), työviikon lyhentäminen 36 tuntiin (art. 90), kulttuurin luomisen vapaus, joka ei sisällä oikeutta henkiseen omaisuuteen (art. 98), afrikkalaista alkuperää olevien venezuelalaisten tunnustaminen (art. 100), ilmainen yliopistokoulutus (art. 103), yhteisöllisen ja sosiaalisen omaisuuden luominen (art. 112 ja 115).
Osasto IV. Valtion toiminta. Yhteisöjen, työväen, opiskelijoiden, viljelijöiden, kalastajien jne. neuvostojen perustaminen suoran demokratian välineiksi paikallis-, valtio- ja kansallisten elinten lisäksi (art. 136), Latinalaisen Amerikan yhtenäisyyspyrkimysten vahvistaminen (art. 153), vallan hajauttaminen, johon sisältyy yhteisöjen osallistuminen julkisen sektorin yritysten hallintoon. Luottamustehtäviin valitut henkilöt ovat milloin tahansa valitsijoidensa erotettavissa (art 184).
Osasto V. Valtion organisaatio. Presidentin toimikausi pidennetään kuudesta seitsemään vuoteen ja kahden perättäisen kauden rajoitus poistetaan (art. 230), rangaistuslaitosten yksityistämisen kielto (art. 272).
Osasto VI. Yhteiskuntataloudellinen järjestelmä. Maan yhteiskuntataloudellinen järjestelmä perustuu sosialistisiin periaatteisiin (muiden muassa). Sen sijaan, että valtio pyrkisi edistämään kehitystä yksityistä yritteliäisyyttä tukemalla, se tekee niin yhteisöjen, yhteiskunnallisen ja henkilökohtaisen aloitteen perusteella (art. 229); kansallisten yritysten mahdollisuus saada parempaa kohtelua kuin ulkomaiset yritykset (art. 301), valtion oikeuksien vahvistaminen maan luonnonvarojen hyödyntämisessä (art. 302), valtio voi tarvittaessa ottaa haltuun maataloustuotantoa ruokaomavaraisuuden takaamiseksi (art. 305), keskuspankin autonomian muuttaminen yhteispäätöksenteoksi presidentin kanssa (art. 318, 321).
Osasto VIII. Perustuslailliset muutokset. Kansalaislähtöisiin perustuslakimuutoksiin vaadittavien allekirjoitusten määrän lisääminen 15 prosentista 20-30 prosenttiin rekisteröityneistä äänestäjistä. (art. 341, 342, 348).
Toinen muutoskokonaisuus (osa B)
Osasto III. Kansalaisten oikeudet ja velvollisuudet. Syrjintäkielto seksuaalisen suuntautumisen tai terveydentilan perusteella (art. 21), kansalaislähtöisten kansanäänestysehdotusten allekirjoitusmäärien nostaminen 10-15 prosentista 20-30 prosenttiin rekisteröityneistä äänestäjistä (art. 71-74), ensisijaisen kodin takavarikkokielto (art. 82), professorien, opiskelijoiden ja yliopiston työntekijöiden yhdenvertaiset äänestysmahdollisuudet yliopiston hallinnon valinnassa (art. 109).
Osasto IV. Valtion toiminta. Osavaltiot eivät voi enää jakaa kuntia, vaan ainoastaan koordinoida niiden toimintaa. Jako suoritetaan kansallisella tasolla. (art. 164, 173).
Osasto VIII. Perustuslailliset poikkeukset. Poikkeustilan ollessa julistettuna oikeus saada tietoja ei ole enää taattu (art. 337), poikkeustilan enimmäispituus, 180 päivää, poistetaan (art. 338), poikkeustilojen julistukseen ei enää tarvita korkeimman oikeuden hyväksyntää, ainoastaan eduskunnan hyväksyntä (art. 339).
Lähteet:
Carlson, Chris: What is Venezuela’s Constitutional Reform Really About? (23.11.2007)
The Economist: The Path Ahead (4.12.2007)
Golinger, Eva: A Case Study of Media Concentration and Power in Venezuela (25.9.2004)
James, Ian (Washington Post): Chavez Seeks Sweeping Changes in Vote (1.12.2007)
Wilpert, Gregory: Venezuela’s Constitutional Reform: An Article-by-Article Summary (23.11.2007)
Wilpert, Gregory: Making Sense of Venezuela’s Constitutional Reform (1.12.2007)
Wilpert, Gregory: Venezuela’s Bolivarian Revolution at a Turning Point (7.1.2008)
