Venezuela perustuslakikansanäänestyksen jälkeen, osa 2

Joonas Laine

Kuva: Que Comunismo!, CC-lisenssi.

Äärimmäisen niukalla marginaalilla hävitty kansanäänestys sai bolivaarisen leirin miettimään tappion syitä. Presidentti Chávezin mukaan kumous on yrittänyt edetä liian nopeasti ja liian heikolla pohjalla, eikä kansa ole pysynyt mukana. Voimat on nyt keskitettävä vallankumousta kannattelevien ja edistävien rakenteiden lujittamiseen.

Perustuslakiäänestys hävittiin erittäin pienellä marginaalilla: ei-äänet saivat 50,7 % kannatuksen, ja kyllä-äänet 49,3 % (Woods, 2007).

Kyllä-puolen tappio ei kuitenkaan johtunut siitä, että vastavallankumouksen kannatus olisi lisääntynyt; jos verrataan ei-äänten lukumäärää (4,5 miljoonaa) vuoden 2006 presidentinvaalissa oppositiota äänestäneisiin, on äänimäärä kasvanut tähän nähden vain n. 100.000:lla. Sen sijaan kyllä-puolella sama vertailu paljastaa, että 2.8 miljoonaa presidentinvaalissa Hugo Chávezia äänestäneistä jätti nyt äänestämättä (Woods, 2007). Kokonaisuudessaan peräti 44 % venezuelalaisista jätti äänestämättä.

Venezuela perustuslakikansanäänestyksen jälkeen, osa 1

Joonas Laine

Kuva: Que comunismo!, CC-lisenssi.

Jouluun 2. päivänä 2007 venezuelalaiset äänestivät maan perustuslain muuttamisesta. Muutokset, jotka sisälsivät useita periaatteellisesti tärkeitä kohtia, kuitenkin hylättiin äärimmäisen niukalla marginaalilla. Vastavallankumouksen kannatus ei ollut lisääntynyt, mutta aiemmin Chávezin mukana äänestäneiden joukko oli vähentynyt.

Heti uudelleenvalintansa jälkeen joulukuussa 2006 presidentti Hugo Chávez ilmoitti, että vuoden 1999 perustuslain muuttaminen on hänen jatkokautensa tärkein asia. Vanha perustuslaki oli hänen mukaansa muodostunut kehityksen jarruksi, koska se oli säädetty paljon maltillisemman tilanteen vallitessa – vain vuosi sen jälkeen, kun Chávez oli valittu ensimmäisen kerran Venezuelan presidentiksi. (Wilpert, 2007b.)

Tekijänoikeuslait kriminalisoivat yhteisöllistä kulttuuria

Raisa Jäntti

Kuva: Marco Gomes, CC-lisenssi

Nykyisenkaltaiset tekijänoikeuslait eivät sovi internet-kulttuuriin. Tekijänoikeuslakien puolesta kampanjoivat suuryritykset yksinkertaistavat asiaa ja puhuvat vain musiikin ja elokuvien varastamisesta. Lait toimivat kuitenkin lukkona taiteen, kulttuurin ja tieteen yhteisölliselle kehittämiselle, ihmisten muuttumiselle passiivisista viihteen vastaanottajista aktiivisiksi osallistujiksi.

On ymmärrettävää, että tekijällä on oikeus päättää teoksensa käytöstä siten, ettei kukaan toinen voi ottaa valmista teosta ja väittää sitä omakseen. Esimerkiksi suorat lainaukset on tekstissä merkittävä niin, että lukija ymmärtää, kenen kirjoitusta kulloinkin on lukemassa. Vasta kun kopioitavaa teosta aletaan pitää tekijän omaisuutena sanan varsinaisessa merkityksessä, asia muuttuu hankalaksi. Tekijänoikeuslait johtavat tilanteeseen, jossa CD-levyn ostaja saa omakseen vain fyysisen levyn, ei sillä olevaa musiikkia, eikä näin ollen saa päättää edes ostamansa levyn sisällön yksityisestä käytöstä.

Suomessa vuoden 2006 alussa voimaan tullut tekijänoikeuslaki kieltää mm. musiikin kopiointisuojauksen kiertämisen. Tutuimmassa esimerkissä tämä tarkoittaa sitä, ettei kaupasta ostamansa suojatun CD-levyn sisältöä saa kopioida omaan mp3-soittimeensa, edes yksityiseen käyttöön. (Tekijänoikeus.net.)

Kapitalismin kehityssuunta Venäjällä

Joonas Laine

Kuva: Punainenkala, CC-lisenssi.

Suomalaisten kommunistien keskuudessa esiintyy erilaisia tapoja suhtautua Venäjään. Nyky-Venäjän kapitalistista luonnetta ei kiistetä, mutta venäläistä politiikkaa ollaan toisaalla valmiita ”ymmärtämään”. Joltain osin maa nähdään jonkinlaisena vastapainona Yhdysvaltain aggressiiviselle ulkopolitiikalle. Lähempi talous- ja sotilaspolitiikan tarkastelu paljastaa, että kapitalistinen Venäjä on, ellei suoranaisesti imperialistinen, niin ainakin muuttumassa sellaiseksi.

Venäjä on suuri kapitalistinen valtio. Tämä tieto itsessään ei kuitenkaan vielä kerro paljonkaan siitä, mikä on maan asema kansainvälisellä kentällä.

Kiinan paluu kapitalismiin

Joonas Laine

Kuva: Magalie L’abbé, CC-lisenssi

Kiina ilmoittaa rakentavansa ”sosialismia kiinalaisilla erityispiirteillä”, mutta näyttää siltä, että kyseessä on pikemminkin kapitalismia kiinalaisilla erityispiirteillä. Martin Hart-Landsbergin ja Paul Burkettin kirja avaa, kuinka markkinauudistukset ovat johtaneet Kiinan takaisin ulkomaisen pääoman orjuuteen.

Kahden marxilaisen taloustieteen professorin, Hart-Landsbergin ja Burkettin arvio on, että markkinauudistukset tosiasiassa veivät päinvastaiseen suuntaan, vaikka niillä oli tarkoitus voimistaa sosialismiin johtavaa prosessia.